Ajettiin Juhan punaisella Ford Escortilla. Se näytti ihan nelipyöräiseltä pahvilaatikolta ja oli maksanut kaksi kertaa vähemmän, kuin mitä siihen oli upotettu taateleita laitteisiin, joilla saataisiin mahdollisimman matalahertsisiä ääniä. Biisillä ei tuntunut olevan niinkään väliä. Itse asiassa Juhan musiikkimaku oli ihan perseestä, se tuntui rippaavan kaikki biisit suoraan voicen soitetuimmat paskat listalta. Itsekin pidin bassomusasta, mutta piti siinä olla nyt jotain muutakin, kuin pelkkä monotoninen kaiku. Tupekin oli kyydissä, se istui pelkääjän paikalla Juhan vieressä ja kertoi taas jotain Conan O Brianin juttua omanaan. Etupenkki nauroi, minä olin hiljaa ja sain sen jälkeen katseen jolla tarkoitettiin: ”tämä oli nyt se hyvä juttu, naura saatana.” Ei naurattanut yhtään, paska juttu. Vitun Conan. Tupe piti itseään porukan hauskimpana ja kyllä se sitä silti taisi ollakin, ainakin juttua riitti eikä tullut hiljaisia hetkiä niin kuin siinä biisissä. Okei, kyllä mä sille joskus nauroin. Conan on vaan ihan vitusta.
Iltaankin alkoi riittämään jo kajastusta. Oltiin katkaistu talven selkä ja kesä oli tulossa. Viimeinkin siitä killmee - vaiheesta oltiin päästy ohi. Lumi oli katoamassa vallan kaduilta, mutta vielä niitä kuvankauniita sepelikinoksia riitti pengerteillä ja harjauskoneita näkyi yhtenään katukuvassa. Välillä sepeli sai auton renkaat pyörimään tyhjää liikkeelle lähdössä. Ei oltu vielä kauaa omistettu kortteja ja liikenteessä ajaminen tuntui, ainakin näin yön tultua kun muutkin tutut olivat liikkeessä, olevan tarkkaa kooditettua hommaa. Tämä öinen valtakunta oli sitä mihin en koskaan halunnut kuulua, eikä se kiinnostanut minua itseäni yhtään. Kuninkaana valtakunnassa vallitsi keisari Peltiviiksi alias paskalapparilipari. Mikalle ja Rikulle keisari ja valtakunta olivat melkein palvonnan kohteita, niin kuin oikeastaan suurimmalle osalle omasta kaveriporukastani.
Oltiin ajamassa Porin keskustassa kuuluisaa kespalenkkiä. Se alkoi Tiilimäen Nesteeltä ja lähti sieltä keskustaan. Reitti kiersi keskustassa Porin torin jonka ympärillä oli meidänkin kantapaikkoja: Hunters, Coco ja Passion. Passion miellytti itseä kaikista eniten; se oli vähiten räkälämäinen ja siellä näytettiin futista. Tässä kohtaa yleensä katsottiin vain oliko tuttuja liikenteessä tai baarin terassilla röökillä tissuttelemassa. Tuttuja ei näkynyt, taaskaan. Sitten reitin osa, joka oli meidän sinkkupoikien suuri iltojen ilo ja siinä lepäsi myös tulevaisuuden toivomme. Torilta jatkettua reitti kiersi Sokoksen ja Isokarhun ostoskeskuksen välistä josta aamuyöllä vielä saattoi saada mukaan jonkun näpsäkän näköisen teinikissan. Yleensä tietysti käteen jäi vain omaa rustoa, mutta perseiden arvostelu oli tuolloin meidän poikien elämän suola. Tai no myönnettäköön, oikeastaan en tiedä ketään kellä olisi käynyt flaksi Sokos - Isokarhu reitillä.
- Jos nyt lähettäisiin kotiin ehtisi vielä katsoa SEX TV:tä. Tupe sanoi, selvästi teiniperseistä innostuneena.
- Ajellaan vielä vähän aikaa, ei sitä ikinä kato tiedä vaikka saataisiin täältä jotkut muijat mukaan, Juha jatkoi vielä selvästi ennemmin oikeasta- kuin digilihasta innostuneena.
Minä olin enemmän hiljaa ja kuuntelin poikien juttuja. Olin sitä tyyppiä että vasta alkoholi sai leukamännät räpättämään ja puhetta alkoi tulla ulos, niin kuin oikeilla ihmisillä arkielämässä. No, luulevat kuulemma viisaammaksi, kun ei puhu niin paljon, mutta toisaalta hiljaiset pojat eivät koskaan saa mitään. Eli pitäisikö kehittää itsestään tyhmempi että saisi pillua vai jäisikö viisaaksi elämäntapa munkiksi. Noh, molemmissa tapauksissa olisi vielä paljon tehtävää, ehkä jään debiiliksi munkiksi. Alkoi kuitenkin tuntua pienen alkoholin aiheuttavan hyvänolon tunteen rinnalla että ylimääräinen neste oli saatava ulos.
- Käydään tennarilla, pitää päästä kusemaan.
- Hei, tuli tuosta mieleen, tiedättekö sitä juttua meidän koululta kun yhdet tyypit oli mennyt katsomaan Taru Sormusten Herrasta leffaa, Tupe aloitti. Se leffa kestää jonkun yli kolme tuntia ja ne tyypit oli ladannut oikein kunnolla safkaa ja juomista mukaan. Poppareita, panttereita, irtokarkkeja, kokista, edii.. Eli ihan jäätävät mässyt. Sali oli vielä ihan täynnä porukkaa kun oli joku kolmas esityskerta. Siinä kävi sitten niin että lippuportsari olikin vahingossa pistänyt oven lukkoon ja kolmeen ja puoleen tuntiin ketään ei päässyt sieltä ulos. Oli vissiin useampikin käynyt koittamassa ovea että joko se aukeaisi. Koputtamaan ne ei tietenkään ruvenneet, etteivät häiritsisi muita katsojia. Siinä oli sitten ensimmäinen kolmesta päättänyt että jos ei nyt päästä edes pientä tippaa ulos niin rakkohan tässä räjähtää. No arvatkaa tuleeko sieltä pientä tippaa jos kauheassa kusihädässä koitat päästää sellaista pientä lirua. Sehän oli sitten istuin märkänä istunut siellä sen viimeisen puolituntia.
- No kai nyt vaikka potkaisee oven sisään jos kuset meinaa tulla housuun.
- Ei siellä ainakaan kukaan ollut kuullut ja ihan varmaan se oli kussut.
- Ihan sama, mennään tennarille nyt.
Porukkaa oli liikenteessä ihan kiitettävästi. Joukossa oli niitä äärihurjapää tuunaajia, joiden naamasta olisi melkein jo arvannut kaverin vetäneen lapsena äidinmaidon sijaan moottoriöljyä suoraan bensapistoolista. Suomessa täytyy olla ihan helvetisti autokorjaamoita, ei tuollaisia voi siitä muualta kuin jostain kuolleesta auton rääjästä.
Näiden rallipäiden autojen kyljissä oli liekki- tai tribaalikuviot, vanteet olivat kromia tai alumiinia, peileissä oli tummennuksia. Joidenkin rateissa oli vittu vielä karvat, toisin kuin mimmeillä joita ne kyyditsivät. Toiset olivat taas suoraan jäähallilta karanneita takatukkaisia himonussijoita. Niillä oli äidin kiiltävä kauppakassipösö käytössä ja toisin kuin amikset, joista tihkusi enemmän uho, pursusi näistä kavereista testosteronin siivittämä halu päästä naimaan.. monta kertaa.. montaa muijaa. Ei niin etteikö itseäkin tehnyt.
Siinä oli oikeastaan Porin nuorisojoukko, pienempää edustusryhmää olivat sitten ne ruoskahevarit. Niitä ei oikeastaan näkynyt ellei liikkunut tietynlaisissa paikoissa ja piireissä, eikä itsellä mitään niitä vastaan ollut, oikeastaan ihan hyviä tyyppejä. Mä taidan ruveta kaveeraamaan niissä Slipknot-piireissä. Joka tapauksessa tuntui että tavara laitettiin muijiin joko vaihdekepillä tai jofan mailalla sisään. Päätelköön siis että meidänkin porukassa oli paljon kunnollisia poikia ilman naisia.
Naisista tai oikeastaan naimisesta puhuttiin vaikkei siitä kellään oikein kokemusta ollut, ainakaan omassa kaveripiirissä. Itse tosin olin päässyt sutaisemaan Lapin tyttöä viime juhannuksena. Se oli tullut jollekin tädille töihin maatilalle kesäksi ja tuli juhannustansseihin lähelle omaa kotipaikkakuntaa. Me oltiinkin kavereiden kanssa siinä vaiheessa jo pari päivää pämpätty menemään ja alkoi jo tulla tavaksi ottaa päivän päätteeksi mukava känni. Yyteristä lähdettiin sitten viettämään viimeistä ehtoollista Merikievariin, paikkaan mistä saattaisi lohjeta vanhempaakin emäntää. Ihan tukka tapetissa sitten sain jotenkin tämän kravun kääntöpiirin tuiskuisammalta puolelta tulleen tytön mukaani. Käskin kavereitten heittää mut kotiin. Saavuttuamme sitten, minä, tyttö ja kolme kaveriani pienessä autossa kotipihaamme, huomasin että lompakossa ei ollut yhtä ainuttakaan kortsua. Käskin tytön ulos autosta ja kerroin itselläni olevan vielä asiaa kavereille. Tällä verukkeella sitten pyysin kaverilta kortsua. Siinä meinasi toinen melkein ruveta itkua vääntämään kun joutui kuluneesta, parasta ennen päiväyksen huonommalta puolelta jo vanhaksi menneeltä kumisuojastaan luopumaan.
- Sain tämän synttärilahjaksi 15-vuotiaana, toinen nyyhkytti.
Kaveri oli selvästi murheen murtama, itse kuitenkin meinasin revetä nauruun ja repeäisin nopeasti kortsun kaverin kädestä, jottei tämän mieli enää kerkiäisi muuttumaan. Kaverit toivottivat hyvää yötä aivan kuin minäkin, niin pepsodent hymyssä kuin se vain oli mahdollista.
Siitä sitten hiivittiin omaan huoneeseeni. Porukat onneksi nukkuivat toisella puolella taloa, mutta silloin 15-vuotias pikkuveljeni sai kuunnella hiomista seinän takana. Toiminta sujui paremmin kuin olin odottanut, tosin alkoholin ja kortongin yhteispuuduttavan vaikutuksen vuoksi jouduin hieman uurtamaan oman laukeamisen eteen, mutta tulipahan siinä sitten ensimmäistä kertaa naitua ja nukahdettua hyvissä mielin seuraavaan alkoholittomaan päivään. Huominen koitti ja muija oli edelleen vieressäni, eli en ainakaan viljapäissäni ollut nainut kuvitelmissani pelkkää sänkyä. Mutta hyi helvetti sitä hajua seuraavana aamuna, ja päälle vielä kolmen päivän alkoholin käytön aiheuttama nestevaje. Huoneessa haisi navetta, suihkun tarpeessa oleva Lapin poronainen ja kylmä krapulahiki otsalla tärisevä lukiolaisopiskelija. Tuli fiilis että pitää päästä jonnekin tuulettumaan, mutta yksin. Muija ei vain oikein tuntunut tajuavan omaa ahdinkoani ensin, ja kun olin saanut sen lähtöfiiliksille, piti vielä antaa sen tädille ajo-ohjeet hakemaan tyttöä ennen kuin sain rauhassa sulatella krapulan marinoimaa miehuutta. Saattelin sitten tukka pystyssä tytön talon portille, johon viimein sain pitkin vokaalein venytetyillä ohjeillani tädin saapumaan. Kerrottakoon että helppoa se ei ollut. Olin oikein ylpeä itsestäni päivän päätteeksi kun oma äitikin sai haistaa poikansa naimamehujen kitkeröimää huoneilmaa, äidin tullessaan vaihtamaan lakanoita. Vaihdettiin muuten ennen tytön tädille luovutusta puhelin numeroitakin, en ikinä vastannut soittoihin. Vittu olen minä sika.
Palataan kuitenkin tennarille eli Porin jääkiekkohallin viereiselle parkkipaikalle eli niin sanotusti viralliselle urinointi alueelle. Minä ja Tupe olimme molemmat juoneet vain parit poskipunaa sekä silmien harottamista aiheuttavaa nousuhuurteista, mutta silti suussa maistui kuin olisi juuri vetänyt paketin suoraan kuseksi muuttuvaa ruisleipää. Siirryimme jäähallin lähellä olevan lenkkipolun varrelle helpottavalle virtsakammio tyhjennykselle kun Juha jäi autoon soittamaan subbareilla ääntä jolla olisi varmaan voinut viestiä veden alla delfiineille. Tupe oli selvästi nousuhumalassa, sillä alkoi suu käymään kuin jollain yliopiston notaarimuijalla ja äänikin muuttui melkein samanlaiseksi kotkotukseksi. Välillä otettiin muutama pieni armeijan asennosta lepoon - haaroja avaava tuentaliike ja nopeutettiin kevään saapumista tähtäilemällä maastossa jäljellä olevia lumikasoja.
- Tiesitkö muuten Leksa, että liiallisesta alkoholin käytöstä voi seurata asidoosi?
- No Tupe, täytyy nyt kyllä tunnustaa, vaikka yleensä tiedänkin vastauksen tällaisiin yleissivistykseen varmasti kuuluviin kysymyksiin, niin nyt kyllä ei ollut harmainta aavistusta että siitä voi sellainen seurata.
- Se meinaan meinaa sitä, kun liika ryyppääminen muuttaa sun elimistön liian happamaksi ja susta tulee poreileva pyykinpesutabletti.
- Eli siis mun pitäisi nyt maistua sitruunalta jos joku ihmissyöjäkannibaali heräisi keskellä yötä ja kävisi jääkaapilla maistamassa mun sisäelimiä?
- Eikä kun sä oot kokoajan ihan vitun hapan ja sun suunpielet on kuin ummetuksesta kärsivällä häkkiinsä paskovalla kääpiöllä.
- Aha, eli musta tuleekin kääpiö. Alkoholia voisikin sitten ilmeisesti myös käyttää steroidien haittavaikutusten parantamiseen. Vai tulisikohan musta sitten niiden yhteiskäytöllä sellainen pieni, vihainen, T-asennossa kävelevä amerikkalaisen jalkapallon yhden miehen hyökkäysmuuri?
- Ei kun susta tulee sellainen pyöreä kierivä möykky, mikä on hakkaamassa kaikki vastaantulijat ja sitten sä syöt pelkkää juustoraastetta ja kreatiiniia ja sä oot sitten jo niin ympyrän muotoine pallo et sä vaan vittu kierit ja susta tulee sellainen puisen labyrintti pelin kuula.
Tupe on just tuollainen. Jos joku koittaa pistää sen jutuista hauskemmiksi niin se vetää jutun niin överiksi ettei sitä enää haluakkaan jatkaa. No voitto varmaan sekin.
Eli päätin olla jälleen kerran hiljaa ja katsoa vieläkö se jatkaa. Eihän se jatkanut, vitun mulkku puhuu tuollaisia vain ärsyttääkseen. Tehtiin ravisteltavat tipattomat - liikkeet, napitettiin farkut kiinni ja käännyttiin palaamaan takaisin Juhan autolle jatkamaan matkaa jonnekin määränpäättömään. Huomattiin että joku tuttu oli selvästi bongannut meidät kesken kusitaukomme, kun kauempana joku köyhänmiehen Mersu kiihdytti ja ajoi töötäten viereemme. Mersun ovet avautuivat ja silloin näin Katin ensimmäisen kerran.
Nyt jos luit kirjoituksen loppuun vetämättä oikealla puolella sijaitsevaa harmaata palkkia suoriksi alas niin pyydän että kommentoisit muutamalla sanalla, mitä hyvää, huonoa, oliko kirjoitus epäselvä vai oikeaan tahtiin etenevä?
Kiitos
